Etelän kaipuu ja identiteettikriisi

Mietit varmaan miten etelän lämpö liittyy millään tapaa identiteettikriisiin,

Mutta kyllä se minun tapauksessani liittyy.

Kaikki alkoi siitä kun lähdin muutama viikko sitten 

vanhempieni luokse kyläilemään/ hoitamaan lapsia. 

Olen unelmoinut pitkään Espanjaan muuttamisesta ja 

katselin huvin vuoksi vuokra-asuntojen hintoja.

Olisin voinut lähteä vaikka heti ja 

muuttaa kuinka rumaan kämppään tahansa (kunhan ei homeessa). 

Ei tässä sinänsä mitään, mutta aloin pohtimaan, 

miksi haluan Suomessa ehdottomasti kivan asunnon, 

mutta Espanjassa sillä ei olisi väliä. 

Sitten tajusin missä mättää.

Kun et löydä Espanjan reissun kuvia ja 

laitat postauksen täytteeksi kuvan Norjasta...

Ainakin kuvassa meri...

Suomessa elän muita varten.

Kämppä täytyy sisustaa ja olla hieno jotta olen jotain.

Jos en kerää mitään astiastoa en ole mitään.

Jos minulla ei ole kallista autoa, olen keskivertoihminen.

Suomessa minut mitataan ulkoisten asioiden ja materian mukaan. 

Espanjassa koin että minulla on väliä.

Tämä oli kuin kosaus päin näköä. 

Pää täyttyi kysymyksistä.

Miksi sisustaminen on niin tärkeää?

Miksi haluan väkisin aloittaa jonkin astiaston keräämisen? 

Ostanko jotain merkkituotteita ollakseni parempi?

Miksi minä pukeudun näin?

Miten haluan oikeasti pukeutua? 

Syyllistynkö itse ihmisten arviointiin materian perusteella?

Kuka minä olen?

Nuorempana pukeuduin omaperäisesti, 

enkä välittänyt muiden mielipiteistä, 

mutta lopulta "kavereiden" painostuksesta muutin pukeutumista ja 

siitä asti olen ajelehtinut massan mukana.

Raskausaikana rupesin pukeutumaan aikuismaisesti,

jotta näyttäisin vanhemmalta ja 

ihmiset hyväksyisivät minut paremmin. 

Koska nuori äitihän ei missään nimessä voi olla hyvä äiti. 

Tästä hyvänä esimerkkinä se, 

että kun olen pukeutunut villakangastakkiin, 

minulle hymyillään bussissa, 

mutta kun minulla on löysä huppari,

minua katsotaan alta kulmien.

Myös sisustaminen on ollut  tähän mennessä "pakko". 

Koska jos kämppä ei ole vimosen päälle, mitä vieraat ajattelevat? 

Olen aiemmin miettinyt, että minun täytyy kerätä jokin astiasto, 

josta tarjota vieraille, koska on noloa jos ei ole astiastoa. 

Mutta hei, mitä väliä sillä on vaikka suurin osa meidän astioista on Ikeasta? 

Ei sillä että en pitäisi Iittalasta tms. 

mutta en aloita niiden keräystä ainakaan muiden takia.

Nyt etsin sitä omaa tyyliä ja sisustan huvin ja 

oman viihtyvyyden takia.

Saan välillä itseni kiinni samanlaisesta ajattelusta ja 

ihmisten arvioinnista ja se kuvottaa minua.

Yritän tehdä kaikkeni, jotta ajattelisin eri tavalla, 

mutta se on vaikeaa, koska valtaosa ympärilläni ajattelee samoin.

Tämä oli tässä tällä kertaa. 

Teksti oli aika henkilökohtaista,

ja eriluontoinen kuin aiemmat postaukset.

Myös kuvien laatu poikkeaa normaalista.

En pysty tällä hetkellä siirtämään kuvia kamerasta, 

joten kuvat ovat puhelimesta napattuja vanhoja kuvia...

Seuraavaan postaukseen sitten parempia kuvia ;)

Xoxo,

Jenna

Ps.

Postauksen tarkoitus ei ole tuomita muita ihmisiä, 

tai esittää itsestäni pyhimysmäistä kiiltokuvaa,

vaan ennemminkin herätellä ajattelemaan.

sisältää kaupallisia linkkejä